Kesällä 2020 sain tiedon, että minut on hyväksytty kauppakorkeakouluun. Olin tuolloin suorittanut edellisen kevään aikana tarvittavat opinnot avoimessa yliopistossa, minkä seurauksena sain toivomani opiskelupaikan. Nyt päättynyt, reilu kolmivuotinen opiskelutaival on ollut mielettömän antoisa ja opiskelu Turun kauppakorkeakoulussa on tarjonnut erinomaisen paikan kehittää omaa osaamista ja ammatillista itsevarmuutta. Matka kauppakorkeakoulussa on kehittänyt omaa kykyäni soveltaa kaikenlaista tietoa, laatia johtopäätöksiä, tehdä vaikeissakin työelämän paikoissa hyviä valintoja sekä yleisesti ymmärtää liiketoiminnan lainalaisuuksia.
Olen aina tykännyt hieman haastaa rajoja ja opiskelussakin haastoin itseäni rikkomalla perinteistä оpiskelijan stereotypiaa tekemällä koko kauppakorkeassa opiskelun ajan täysipäiväisesti töitä. Olen työskennellyt markkinoinnin ja tapahtuma-alan yrityksessä ja opiskelujen aikana etenin assistentista operatiiviseksi johtajaksi reilussa kahdessa vuodessa. Vaikka työn ja koulun yhdistämiseen on liittynyt haasteita, vaikeita sekä rankkoja päiviä ja viikkoja, olen todella onnellinen siitä, että olen jaksanut näinä hetkinä uskoa itseeni ja pitäytyä tavoitteessani ja sietänyt sitä epämukavuutta, mitä näiden kahden asian yhdistäminen on aiheuttanut. Näin jälkikäteen voin todetakin, että monesti asioiden aloittaminen oli usein se vaikein tehtävä, erityisesti kun kyse oli työläältä tuntuvien koulutehtävien tai erityisesti gradun tekemisestä.
Päätökseni tehdä gradu samanaikaisesti täysipäiväisen työn kanssa ei ollut helppo tie. Erityisesti haastavuutta lisäsi se, että päätin vielä rutistaa gradun valmiiksi puolessa vuodessa, syyslukukauden aikana. Se vaati huomattavaa ajanhallintaa, itsekuria ja kykyä tasapainottaa työ- ja opiskeluelämän vaatimuksia. En välttämättä kannusta tekemään samaa perässä, mutta haluan tarinallani tuoda esille sen, että jos haluaa jotain saavuttaa, on se mahdollista, kun on valmis menemään myös epämukavuusalueelle. Syksy vaati todella istumalihaksia, päättäväisyyttä sekä sen ’’ei jaksa’’-tunteen vaihtamista ”minä pystyn”-asenteeseen. Kauppakorkeakoulussa opiskelu on opettanut minulle paljon itsestäni, kuten sen, kuinka hyvin kolmivuotinen taival on vahvistanut epämukavuuden sietämistä. Tämä kyky on tulevaisuuden työelämässä tarvittava erityistaito, mikäli haluaa edetä myös työuralla. Toisaalta voin osoittaa tämän myös työkokemukseni perusteella paikkaansa pitäväksi.
Nyt valmistuneena maisterina tuntuu tyhjältä, mutta toisaalta myös vapaalta, sillä mikään deadline ei enää paina takaraivossa. Lähes parikymmentä vuotta on tullut vain suoritettua eriasteisia kouluja ja nyt se kaikki on ohi. Valmistumisen myötä minut valtasi vahvasti tunne siitä, että nyt jos koskaan kaikki on mahdollista. Kukaan ei epäile enää osaamista samalla tavalla kuin ennen valmistumista. Valmistumisen jälkeen itselläni on jo hyvä työpaikka ja johtajapositio, jonka eteen tein päättäväisesti töitä koko opintojen ajan. Tässä kohdassa tulevaisuus ja mahdollisuudet näyttävät kirkkailta.
Tulevaisuus näyttää meille kaikille varmasti hieman erilaiselta. KYlisteen tekemän kyselyn mukaan 92% kokee olevansa tulevaisuusorientoituneita, minkä perusteella voisi ajatella suurimman osan jo suunnittelevan opintojen jälkeistä elämää sekä uramahdollisuuksia.
On kuitenkin luonnollista, ettei jokainen välttämättä vielä tiedä, mihin suuntaan itse haluaa tähdätä. Haluan jokaista rohkaista kuitenkin pohtimaan omia vahvuuksia ja heikkouksia, unelmia ja tavoitteita.
Olen aina ollut todella suunnitelmallinen ja sen myötä laatinut viidenvuoden suunnitelmia toteuttaakseni niitä. Tässä kohdassa olen monesti kuullut sanottavan että ’’elämä ei mene aina kuten suunnittelee”. Tästä uskallan olla itse eri mieltä. Suunnitelmallisuus ei tarkoita sitä, että suunnitelmat eivät saisi muuttua ollenkaan matkan varrella tai niitä ei voisi jalostaa yksityiskohtaisemmaksi. Suunnitelmallisuus tarjoaa omasta mielestäni hyvät raamit, joiden myötä tiedän jokaisena päivänä missä olen nyt ja mitä kohti olen menossa. Tämän johdosta voin elää ja nauttia myös jokaisesta päivästä ilman ahdistusta tai stressiä siitä, mitä tulevaisuus mahdollisesti tule pitämään sisällään, vaan katson tulevaisuuteen innokkaana ja odottavaisena.
Uskon, että avoimuus ja rohkeus ovat avaimia menestyksekkääseen tulevaisuuteen. Itsensä rohkaiseminen omien selkeiden tavoitteiden asettamiseen ja uskominen niiden saavuttamiseen ovat tärkeitä asioita. Älä pelkää ottaa riskejä ja astua epämukavuusalueellesi, sillä juuri siellä piilee mahdollisuus kehittyä.
Lopuksi haluan inspiroida jokaista teitä uskomaan omiin unelmiinne ja tavoitteisiinne. Olette matkalla kohti avointa, mahdollisuuksia täynnä olevaa tulevaisuutta, missä voitte haastaa itseänne, oppia uutta ja vaikuttaa maailmaan omalla panoksellanne. Uskokaa itseenne ja luokaa tulevaisuutenne omilla ehdoillanne – ja olkaa rohkeita, aina kannattaa yrittää!
Elisan kolme vinkkiä työelämään:
1. Löydä esihenkilö, joka haluaa nähdä potentiaalisi, mentoroida sinua ja mahdollistaa sinulle oman osaamisesi kehittämisen.
2. Tee aina vähän enemmän kuin mitä sinulta odotetaan. Osoita osaamisesi ja lisäarvosi.
3. Ympäröi itsesi sinua viisaammilla ihmisillä, joilta saat erilaisia, uusia oppeja ja näkökulmia avartamaan ajatuksiasi.