Vuoden alku on täynnä toiveita ja lupauksia. Kadut täyttyvät kuiskeella siitä, mikä kaikki tänä vuonna vihdoin muuttuu. Tällä hetkellä tulevaisuus vaikuttaa monelle meistä kuitenkin epävarmemmalta kuin pitkään aikaan. Omassa elämässä stressiä siivittävät kesätyönhaku ja lähestyvä tenttiviikko, kun taas yhteiskunnallista ahdistusta lisäävät taloudellinen taantuma, polarisoituva politiikka sekä loputtomat kysymykset sodasta ja rauhasta. Juuri epätietoisuuden keskellä ote omasta tulevaisuudesta tuntuu usein erityisen tärkeältä.
Ainainen jano vaikuttaa tulevaisuuteen on toki ymmärrettävä. On luonnollista pyrkiä kontrolloimaan kaikkea sitä, mikä hähmäisenä väijyy edessämme. Käytin itsekin ennen valtavasti energiaa tulevaisuuden määrittämiseen ja väistämättömän muuttamiseen. Pikkuhiljaa olen kuitenkin totutellut siihen, että toisinaan elämäni lankoja pitelee hyppysissään joku toinen riippumatta siitä, kuinka epätoivoisesti pyrin riuhtomaan niitä takaisin otteeseeni. Olen oppinut, että suurinta mielenlujuutta osoittaa toisinaan kyky päästää irti toteutumattomista suunnitelmista ja rakentaa niiden tilalle uusia unelmia, joita kohti kulkea – sillä toivo on lopulta kenties tulevaisuuden aineksista merkityksellisin.
Vuoden ensimmäisen KYlisteen teema on tulevaisuus. Lehdessä lähestytään tulevaisuuden herättämää ajatusten kirjoa useista näkökulmista. Mummokulmassa sukelletaan tulevaisuuden syövereihin 2060-luvulle, Saara Lähteenmäki maalailee vuosijuhlapukeutumisen trendejä ja yllätyskirjoittaja analysoi tekoälyn tulevaisuutta. Akseli Tiitta kertoo haastattelussaan SYL:in uusista kuvioista. Alumnimme Elisa Karimo puolestaan pohtii suunnitelmien ja rohkeuden merkitystä oman tulevaisuuden määrittämisen työkaluina.
Uusi viestintätiimi toivottaa kaikille kuntalaisille onnekasta ja toivontäyteistä alkanutta vuotta sekä antoisia lukuhetkiä KYlisteen parissa.
KYlisteen päätoimittaja
Saara Vainio
